Polku

Sade ropisee peltikatolle
käsiesi pehmeys tuntuu silkiltä
kuin olisin lasiveistos sylissäsi

Lähelläsi tunnen itseni hauraaksi
niin vahvaksi että voin särkyä
miljooniin viiltäviin sirpaleisiin

Mutta eivät ne sinuun osuisi
höyheninä neilikoina keijupölynä 
enkelinsiipinä korkeintaan hellisivät

Tarttuisitko käteeni, siihen pieneen 
veisit oikealle polulle, ehkä yhteiselle
Pois pimeydestä, kohti aamuhämärää

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Papan matka

Tuulta munille

Tärsky suoraan sydämeen