Polku
Sade ropisee peltikatolle
käsiesi pehmeys tuntuu silkiltä
kuin olisin lasiveistos sylissäsi
Lähelläsi tunnen itseni hauraaksi
niin vahvaksi että voin särkyä
miljooniin viiltäviin sirpaleisiin
Mutta eivät ne sinuun osuisi
höyheninä neilikoina keijupölynä
enkelinsiipinä korkeintaan hellisivät
Tarttuisitko käteeni, siihen pieneen
veisit oikealle polulle, ehkä yhteiselle
Pois pimeydestä, kohti aamuhämärää
Kommentit
Lähetä kommentti