Tuulta munille

Ei tulta munille. Ei edes oikeaa tuulta.
Tuulimuna. Mikä sanahirviö.
Kuulostaa lastenohjelmien konseptilta.
Maailmani mureni eilen pieniksi sirpaleiksi.
Minulta riistettiin häikäilemättä valinnanvapaus.

Sisälläni oli tyhjä kupla, naisen pahin painajainen.
Kamalimmat sanat kaikuvat päässäni,
enkä saa ääniä hiljenemään.
"Täällä on kyllä sikiöpussi mutta.."

Mutta mitä, kerro minulle sinä gynekologin
irvikuva. Kerro minulle saatana, vaikken edes halua tietää. Aavistan jo mitä aiot sanoa.

"..täällä ei ole mitään. Sitä kutsutaan tuulimunaraskaudeksi. Blaablaablaa.."

Et ole edes pahoillasi. Ehket osaa olla, olethan vasta erikoistumassa alalle, ehkei sinulle ole vielä opetettu miten lohdutetaan.
Kätilö oli enemmän valmis. Hänen edessään oli luonnollista itkeä. Hän veti roolinsa hyvin, kuin puhuisi kokemuksesta.

Olisin halunnut sinut jos olisit ollut olemassa.
Voiko rakastaa ja kaivata jotain mitä ei edes ollut? Voi varmasti. Olithan sinä minun ajatuksissani, haaveissani, kaikessa.

Voiko tätä sanoa abortiksi, eihän minun sisälläni ollut kuin tyhjä koti ilman asukasta? Minusta ei voi, sen enempää kuin keskenmenoksikaan. Tätä pahuutta ei voi luokitella mihinkään kategoriaan.

Kaipaan sinua, vaikket koskaan ollutkaan.

❤tanu