Sydänsärkyni hukkuen hymyysi

Sinun tuoksusi saa minut ekstaasiin niin hyvä tunne lähentelee orgasmia Voisin katsoa sinua kuin maalausta vangita sieluuni jokaisen yksityiskohdan Saat sykkeeni nousemaan taivaisiin sisimmässäni on outo uusi tunne Näin ei pitänyt tapahtua, tunteita niiden piti pysyä poissa kauneden tieltä Nehän vain sotkevat asiat Jättävät rumat jälkensä Kuin pyörremyrsky  Vai olisimmeko me yhdessä luonnonkatastrofi? 

Haluaisin vajota syliisi hukkua suudelmiin  ja sulaa kosketuksiin tulla niin lähelle että sydämet sykkivät  samaan tahtiin lujaa Tyyneytesi saa minun mereni höyryävät vaahtopäät laantumaan Olen niin turvassa että ahdistaa miten ollaan kun ei tarvitse pelätä? Ehkei merikään ole yksinäinen elementti Sekin tarvitsee tuulen ja ilman suhdetta Olisitko minun mereni pohjassa sykkivä maa? 

Sade ropisee peltikatolle käsiesi pehmeys tuntuu silkiltä kuin olisin lasiveistos sylissäsi Lähelläsi tunnen itseni hauraaksi niin vahvaksi että voin särkyä miljooniin viiltäviin sirpaleisiin Mutta eivät ne sinuun osuisi höyheninä neilikoina keijupölynä  enkelinsiipinä korkeintaan hellisivät Tarttuisitko käteeni, siihen pieneen  veisit oikealle polulle, ehkä yhteiselle Pois pimeydestä, kohti aamuhämärää