Sydänsärkyni hukkuen hymyysi

Silmiäni kirvelevät kyyneleet En tahdo tuntea tätä kipua Huomatessani etten ole sinulle mitään Kaikki oli vain kuvitelmaa Kaikki ne kauniit sanat Kaikki ne suuret lupaukset Kaikki se kaunis oli vain kuvitelmaa Todellisuus iski puukkona rintaan Tajutessani, että kuvittelin kaiken Kuvittelin sinun rakastavan vain minua Höpönpöpön minä olin ainoa ketä et koskaan rakastanut Minähän vain kuvittelin sen kaiken Tyhmä tyttö uskoo satuihin Tyhmän tytön viimeinen suudelma märän asfaltin pintaan koska tyhmän tytöt mielikuvitusiivet eivät kantaneet tarpeeksi kauas

Muutun toisinaan Liiankin usein Hirviöksi Silti sinä olet se Joka ei minua hylkää Olet aamukaste lehdelläni Ruusunpiikki varressani Pidät kädestäni kiinni Niin turvallisesti kuin vain Voisin itkeä onnesta Toisinaan olemme vieraita Tyhjiä lukemattomia kasvoja Melkein eksymme erillemme Kunnes muistamme Missä paikkamme ovat Minun paikkani on sinun sylissäsi koska sinä olet se minua varten

Taas kuulin sen kauheuden Vailla tunteita, vailla empatiaa Romahdus Olenko niin paha sisältäni että näin käy aina uudelleen Taas olen tyhjä sisältä taaskaan en saanut lupaa Tälläkään kertaa en saanut sinua syliini asti, pieni enkelini

Vain minä en merkitse mitään Taas itken, sisäänpäin Eivät minun kyyneleeni mahdu tänne En ole sen arvoinen, en minkään Tiedän totuuden, myöntäisit sen Sinä rakastat paljon kyllä Et vain minua ollenkaan Ymmärrän sen kyllä, kuka rakastaisi En minäkään rakasta itseäni lainkaan Olen kuvottava kuvottava kuvottava Te kaksi kuulutte toisillenne Miksette näe sitä suosiolla Minä en mahdu teidän väliinne Ei kukaan mahdu Te olette toistenne puuttuvat palat Minä olen aina yksin ja ylimääräinen Ja se koskee niin paljon