Sydänsärkyni hukkuen hymyysi

Voi luoja taas näitä tunteita, ne menevät vuoristorataa onnesta tuskaan kahtasataa. Miksi sanoa tuhatta ja sataa, en edes tiedä miltä sellainen vauhti tuntuu. Sinun piti taas Sinun täytyi Tuhota kaikki sanoillasi, ettei kaikki olisi liian hyvin tai hyvin ollenkaan Olen varma että nautit tästä Suljet minut päivä päivältä pienempään häkkiin etkä anna hengittää En enää tiedä rakastanko sinua itseäni en ainakaan

En tahdo elää en osaa kuolla On niin kovin vaikeaa ymmärtää Jokin on muuttunut Meidän välillämme Näen unia joissa olen turvassa aina joku rakastaa minua Valveilla sinun kanssasi, pyh En edes tunne sanaa rakkaus Pakenen kauniisiin uniin Haluan paeta todellisuutta kaikkialle Kunhan en ole sen pahuuden keskellä Mietin toisinaan, onko sinullakin niin paha olla? Et halua kärsiä yksin ja minun täytyy auttaa Vaikken edes tahtoisi Haluaisin vain olla vapaa, Rakastaa koska rakastan, en siksi että minun täytyy tahtoa Jos jumala olisi olemassa, Pyytäisin vapautta tästä tuskasta tai ehkä hän on tämän järjestänyt Silti, hymyilen unilleni, koska rakastan niitä.

Kaikki loppui hetkeen, lyhyeen Olisin vain halunnut uskoa Että nyt me ollaan kurko ja akka niinkun pelikorttien voimamaissa Mutta ei ei ei ei ei meille sitä oltukaan suotu väärin ajatella niin olinkin vain jokeri, pellepoika Sinulla olikin jo oma kuningatar Olisin vain halunnut tietää sen Ennenkuin revin siipeni ja hyppäsin Viisi kerrosta alaspäin kuolemaan Rakastitko minua koskaan oikeasti

Istun ulkona ja kuuntelen päivänkakkarasadetta Tahdon veitsenterien syleilevän minua minua minua Ja tehden minusta edes hivenen kauniimman Koska sitä en ole Nilkkasukissa sydän säröillä Tahtoisin hypätä kuun reunalta Ja viiltelen tähtiä käsivarsiini Koska en voi katsella oikeita kanssasi Minuun koskee sattuu kirvelee eikä edes dinosauruslaastari auta Suutelisit minut ehjäksi ja pääni edes hivenen tyhjemmäksi muistoista Ettei minuun sattuisi niin kovin

Kaikki muuttui viime viikonloppuna. Ensin oli vain rakastan sinua aina kunnes Jokin muuttui. Minä muutuin. Ehkä sinäkin. Yksi kolari ja kaikki oli kääntynyt päälaelleen. Yksi isku ja tajusin kaiken olleen kauan ohi. Tajusin ettei rakastan sinua aina mene koskaan niin kuin sen pitäisi. Uskon, että haluat minun kuolevan koska en halunnut elää kanssasi. En tiedä, tiedän vain tyhjän vellovan tunteen. Olin valmis silti rakastamaan sinua, antamaan kaiken anteeksi jonain päivänä. Ja nyt haluan vain vihata sinua, mutta huomaan olevani voimaton vihaan. Koska minä rakastan sinua vieläkin. Itken, koska minuun sattuu. Koska rakastan. Koska en pääse irti. Näen sinusta painajaisia joka yö, ja haluaisin herätä viereltäsi ja todeta että kaikki se oli vain pahaa unta. Mutta tiedän, ettei mikään ole mahdollista. Ei enää, ei ehkä enää koskaan. Minulla on mahdollisuus päästää irti ja olla onnellinen. Vihaan itseäni, koska teen väärin. Suolaisia kyynelsuukkoja tanulta.

Hallelujah mikä aikamatka on ehtinyt olla välissä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Ja äsken, voi itku lukiessa vanhoja juttujani, kamala kuristava haikeus iski sisimpään ja sai heräämään että nyt tyttö sä oot pohjalla. Pohjallapohjallapohjallapohjalla. Nytkin on niin kamala olotila, haluisin päästää paskasta irti mut sit taas.... Ajatukset heittää loputonta tivolia, on niin helvetin vaikea uskoa ja luottaa kun ei.. Ei vaan voi. Koska kyllä rikottu sydän muistaa. Sormet syyhyää että kirjotakirjota mutta en oikein tiedä mitä sanoisi. Oon niin väsyny. Jos vaikka tupakan polttais ja suunnittelis sen tarkemmin. Suukkoja tanulta!