Sydänsärkyni hukkuen hymyysi

Se vierii pitkin poskeani Viiltäen ja repien Kyynel sinun tähtesi Kaikki muistuttaa sinusta Jokainen tuoksu, väri ja sana Näen sinut kaikkialla Olet kauempana kuin kuolleet On niin paljon mitä haluaisin sanoa Vaikka tiedänkin kaiken olevan ohi Ilman sinua en haluaisi uusia muistoja Ilman sinua en haluaisi jatkaa eteenpäin Ilman sinua en haluaisi elää ollenkaan

Näin viime yönä pimeällä Tähtitaivaalla Orionin Melkein itkin Sinä opetit sen minulle Kuten kaiken muunkin Nyt opiskelen yksin Elämään ilman sinua Menetin Sinun silmäsi Sinun huulesi Sinun hymysi Sinun sydämesi Minä menetin sinut Ja on enää turha sanoa paljonko rakastan

Silmiäni kirvelevät kyyneleet En tahdo tuntea tätä kipua Huomatessani etten ole sinulle mitään Kaikki oli vain kuvitelmaa Kaikki ne kauniit sanat Kaikki ne suuret lupaukset Kaikki se kaunis oli vain kuvitelmaa Todellisuus iski puukkona rintaan Tajutessani, että kuvittelin kaiken Kuvittelin sinun rakastavan vain minua Höpönpöpön minä olin ainoa ketä et koskaan rakastanut Minähän vain kuvittelin sen kaiken Tyhmä tyttö uskoo satuihin Tyhmän tytön viimeinen suudelma märän asfaltin pintaan koska tyhmän tytöt mielikuvitusiivet eivät kantaneet tarpeeksi kauas

Muutun toisinaan Liiankin usein Hirviöksi Silti sinä olet se Joka ei minua hylkää Olet aamukaste lehdelläni Ruusunpiikki varressani Pidät kädestäni kiinni Niin turvallisesti kuin vain Voisin itkeä onnesta Toisinaan olemme vieraita Tyhjiä lukemattomia kasvoja Melkein eksymme erillemme Kunnes muistamme Missä paikkamme ovat Minun paikkani on sinun sylissäsi koska sinä olet se minua varten

Taas kuulin sen kauheuden Vailla tunteita, vailla empatiaa Romahdus Olenko niin paha sisältäni että näin käy aina uudelleen Taas olen tyhjä sisältä taaskaan en saanut lupaa Tälläkään kertaa en saanut sinua syliini asti, pieni enkelini

Vain minä en merkitse mitään Taas itken, sisäänpäin Eivät minun kyyneleeni mahdu tänne En ole sen arvoinen, en minkään Tiedän totuuden, myöntäisit sen Sinä rakastat paljon kyllä Et vain minua ollenkaan Ymmärrän sen kyllä, kuka rakastaisi En minäkään rakasta itseäni lainkaan Olen kuvottava kuvottava kuvottava Te kaksi kuulutte toisillenne Miksette näe sitä suosiolla Minä en mahdu teidän väliinne Ei kukaan mahdu Te olette toistenne puuttuvat palat Minä olen aina yksin ja ylimääräinen Ja se koskee niin paljon

Minä olen ruosteinen lukko Hivenen vääntynyt Yritetty väkisin ryskätä auki Väärillä avaimilla Sinä olet oikea avain Ja minä olen oikea lukko Niin hyvin sovimme toisiimme Saat kaiken minussa avoimeksi Tahdon aueta kuin lootus Voideltuna ja paljaana Saranoita ei edes ole olemassa Kun sinä olet minun avaimeni Niin avoin olen edessäsi Voideltuna ja paljaana lukkona

En enää uskalla olla olemassa En ole mitään arvokasta En huomaa eroa entiseen "..kun te puhutte musta mä oon paskaa ja kusta" Minä olen väärä ja viallinen Rakkaus on vain sana muiden joukossa Onko sitä edes olemassa? Sanoja sanoja sanoja Ne eivät ole ikinä merkinneet Teot puhuvat puolestaan Tahtoisin nuolla vertani asfaltilta Henkäistä viimeisen kerran Ja lakata olemasta Koska en ole sinulle mitään

Menetys Minä menetän sinut Otteeni irtoaa hiljalleen En saa uudestaan kiinni Et ole enää läsnä Muualla kuin päässäni Katosit pimeyteen Rakastin sinut rikki Liian lujaa liian paljon Anteeksi

Pelkään niin helvetisti taas Pelkään niin paljon tätä kaikkea Tai lähinnä koska se loppuu Pelkään sinun menevän pois En voi riittää enkä kelvata En ennen enkä koskaan Varmasti on muitakin Kauniita kauniita kauniita Suloisia keijukaisia käsivarsillesi Eivät ne minua jaksa kannatella En tahdo taas tätä karusellia En halua mukaan tivoliin En jaksaisi enää sirkushuveja Tahtoisin vain olla joutsen Kaunis puhdas tahraton Yksiavioinen sulotar Sinun rinnallasi, sinun olevan myös Huomaa pelkoni, kipuni ja kyyneleeni Joita en vuodata, en ilman lupaa Etkö voisi käsittää millaista on Elää jatkuvassa pelossa En ole tottunut tähän kaikkeen Että saan olla näinpäin Et vääntele minua kuin kuvaaja malliaan Et ruoski minua vääristä vuorosanoista Et kiusaa minua nurinkurisista vastauksista Min...

Näin taivaalla kolibrin Se oli tehty pilvenhattaran Riekaleista ja jämäpaloista Mutta se oli niin kaunis Mitä kauemmin sitä katsoi Huomasi hyvin pian Miten se alkoi muuttaa muotoaan Feeniks-linnuksi Ja se oli silmiäpistävän kaunis

Se miten kosket minua Kuin olisin taideteos Arvokas veistos Sivelet jokaista kaartani Salaista sopukkaani Tutkit uteliaasti Etsien lisää salaisuuksia Niin onnellinen että voisi itkeä Miten kosket minua Kuin olisin veistos

Voi kultaseni Miten sinä olet puu Niin vahva ja turvallinen Kaunis ja rujo samalla Voisin sukeltaa sisällesi, tutkia jokaisen silmusi Rakastaa sinua ikuisesti Vaikka olisi hirmumyrsky, sinä pysyt pystyssä silti Ja jaksat aina vain kasvaa Sinua vasten voi itkeä surut ja murheet Sinua vasten voi nauraa onnesta ja ilosta Käsivartesi ovat vahvat oksat jotka kannattelevat maailmaa Ne kestävät kaiken painavan Ne kestävät kaiken kevyen Sinä olet minun elämän puuni ❤tanu

En olisi koskaan uskonut, kuvitellut Sinunlaistasi olevan, minua varten Tiedän miltä palapelin paloista tuntuu Niiden löytäessä sopivat parinsa Sinun kanssasi minusta tuntuu siltä Niin kokonaiselta, että itkettää En ole ennen ollut näin ehjä En edes ennen kuin menin rikki Ei löydy sanoja kuvailemaan tätä kaikkea Miten onnellinen olen sinun kanssasi Onnellinen, näin upealtako se tuntuu? Tahtoisin laulaa kaikki kliseet ilmoille Nauraa ja nauraa ja nauraa onnesta Tunnen lähteväni lentoon, pitkin sateenkaarisiltaa tähtien sekaan tuikkimaan Sinun kanssasi näen koko universumin Sinun kanssasi kaikki minussa herää eloon Sinun kanssasi tahdon jakaa koko maailman Ennenkaikkea, ajan kanssa uskon sinun olevan se kenet uskallan jakaa Maailman kanssa ❤tanu

Mietin tuossa itsekseni Onko kaikille olemassa Se Oikea Entä ne ihmiset joiden Oikea onkin vain Väärä? Tai ne joiden Oikea poistuu aikaisin Pitääkö sitten vain tyytyä Vääriin? Minusta tuntuu siltä Ettei minulle ole enää ketään Minun Oikeani on taivaassa Kuulunko minäkin sinne? Kenties.

Taivas on niin hukuttavan tumma Täynnä lukemattomia pieniä valoja Tähtisadetta, galaxeja, planeettoja Äärettömän kaunis ääretön Niin mieletön, että sydäntä riipii Tahtoisin tanssia taivaankannella Kurkistaa pilvien taakse Näkyykö siellä enkeleitä Haistella sateenkaaren värejä Joita ei sillä hetkellä näe, öisin Tuntea kuun valo alastomalla iholla Kylmänä ja turvallisena Tahtoisin kylpeä tähtisateessa Olla tähti itsekin Jotta näkisit minun kauneuteni viimein ❤tanu

Olen miettinyt viime päivinä tekemiäni virheitä Olen ajatellut olevani huonompi kuin muut Sillä tein niin paljon vääriä valintoja Kaikkea sitä pahuutta ja saastaa sisälläni Kannan mukanani aina Toiset kutsuvat niitä muistoiksi Minä sanoisin lähinnä kokemuksiksi Ei sillä, että katuisin tekemiäni asioita Vaikkeivat ne kestäkään päivänvaloa Olen sillä mielellä rikkaampi kuin moni muu Tiedän miten veriseltä raudalta elämä maistuu Jättäisinkö asioita tekemättä? Vaihtaisinko valintojani? Kenties kyllä, ehkäpä en. Ne tekivät minusta juuri niin vahvan ja heikon Kuin millainen nyt olen Kenties toisten tapahtumien kulkua olisin muuttanut, mutta mikäpä minä olen muuttamaan mitään? Odotan päivää jolloin itse itseni hyväksyn. ❤tanu

Olen nainen, tussuhirviö Tahdon kaiken heti Rakkautta, hellyyttä Arvostusta, tunteita Tahdon kaivautua navasta sisälle Käpertyä sydämesi viereen Ja nukahtaa sen sykkeeseen Hengittää samoilla keuhkoilla Kivipölyä täynnä olevaa ilmaa Tukehtua ja muuttua vereksi Mikä kuljettaa kivipölyhappea Lisää lisää suudelmia Olet minulle oljenkorsi, hukkuvalle Ahnehdin huuliasi, kuin sydämeni lakkaisi lyömästä epävireisiä soolojaan Jos en saa suudelmiasi Kivipölysuudelmia

Koulu, mikä helvetin maanpäällinen monumentti. Vuosikausia jatkui se piina. En ole vieläkään unohtanut. Läski ruma huora sä et osaa mitään. Katsoessani vanhoja kuvia, havahdun Enhän minä ollut suinkaan ylipainoinen Ruma? Eivätkö kaikki sydämeltään ole. Huora? Siksikö että varastitte päiväkirjani, luitte kipeimmät kirjoitukseni siitä mitä se tuhma setä teki minulle? En ehkä osaa kaikkea, mutta hyvin olen pärjännyt silti. Tai no hengissä on ainakin selvitty Kun pääsin pois peruskoulusta, nauru ja pilkka jatkuivat vuosikausia pääni sisällä muistuttamassa surkeudestani Nyt vasta ne äänet ovat hiljenneet Silloin, kahdeksan vuotta sitten päätin etten koskaan enää astu niistä helvetin porteista sisälle. Ja nyt olen astumassa uudestaan Minua pelottaa aivan saatanasti....

Tahtoisin ottaa pääsi syliini Lukea sinulle Bukowskia vaikka tiedän ettet ymmärrä runoutta Olisit silti siinä ja kuuntelisit ääntäni Se hetki olisi vain meidän Vaikkei meitä edes ole Pelkäät rakkautta, eivätkös kaikki? Toiset pelkäävät jäävänsä ilman Toiset pelkäävät saada liikaa Sinä kuulut niihin toisiin Hukut tunteiden alle, tiedän sen kyllä Silti en voi repiä sydäntäni irti Lakata Rakastamasta Sinua Vaikka kuinka tahtoisin Dodo. ♡tanu

Senkin dodo. Taas teit sen. Taas veit sydämeni kuin karkin lapselta. Herkutteletko sillä? Maistelet, nuolaiset, pureskelet. Luultavasti syljet pois. 090218 Aikoihin kaunein ilta Sain ahmia sinisiä silmiäsi loputtomiin Lopulta sain ahmia myös huuliasi Sinua sisääni ja olla täynnä sinua Nukkua sylissäsi, melkein itkin onnesta Mutta entä ne puheesi sorsani? Mitä mitä mitä kerro minulle dodoni? Anna minulle vastauksia rakkaani? Sanoit niin kauniisti Lupasit, varmasti lupasit Sanoit "lupaan" Olla minun jonain päivänä Kun aika on kypsä ja sydämesi vahva Kaikkien kolhujen jälkeen tarpeeksi ehjä Antaisit minun rakastaa sinut ehjäksi Mutta sitten tajusin Rakastit minua vain sen hetken Kun promillet olivat riittäviä Tiedän naisia joille se riittäisi Minulle ei, tahdon sinut selvästi Kertoisit minulle dodoni oliko se vain humalan tuomaa h...

Sanoit niin kauniita sanoja ja aloin itkeä "Löydät vielä jonkun johon luotat, joka ottaa sut kainaloon ja silittää" Voi kun tietäisit miten vaarallinen paikka kainalo voikaan olla Minä tiedän. Kokeilin kerran. Luotin. Täysillä. Koko sydämestäni. Menin kainaloon. Menin rikki. Niin rikki kuin voi mennä. Eihän hän tarkoittanut, tiedän sen kyllä Hänestä vain kyyneleeni olivat kiihottavia Hänelle ei oli kyllä Minä pelkäsin niin kovin Häntä, peilejä, pistoolia, pakenemista Oli turvallisempaa mennä rikki Toivoa sen loppuvan pian Kipu jalkojeni välissä jota en unohda Psykoosi antaa luvan toimia rumasti Tätä likaa ei pestä pois, se sotkee aina vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan Anteeksi ei tarkoita mitään Se ei muuta tapahtunutta Sitä miten rikki menin Vain koska kerran kokeilin luottamista ...

Tänä aamuna se iski yhtäkkiä Kauppajonossa, tungit mieleeni Sinun tuoksusi leijui takanani Katsoin, tuijotin, varmistin Et tietenkään ollut siinä, et koskaan olisi enää siinä vaikka tuoksusi leijui nenääni Muistin kaiken, ahdistuin Ikävä repi sydäntäni Sinun tuoksusi oli liikaa minulle Sehän on vain sama hajuvesi Mutta silti se oli liikaa sinua Päivittäin toivon sinun tulevan takaisin Tai edes kerran tahtoisin halata sinua Sanoa muut viimeiset sanat kuin aiemmat "Eikai." Minun on niin ikävä sinua, yhä vieläkin Viiden pitkän vuoden jälkeen Jaksan itkeä ikävääni ja tahdon oikeutta Tahdon sinut takaisin, tahdon vastauksia Oliko se vahinko Teitkö sen tahallaan Tekikö joku kolmas tahallaan Ei sinun vielä pitänyt lähteä, Petri. 💔

Tähtien tuikkiessa sametilla sinun hengityksesi niskassani, kaulallani, kaikkialla minussa Tuntuu, että sulaisin lammikoksi jalkojesi juureen ellet pitelisi niin             kuin olisin lasinukke Eihän minun pitänyt ja taas silti, huomaan että olet muuttanut mieleeni Herätät minut aamuisin Nukutat minut iltaisin Se miten pitelit minua oli liian kaunista Se oli onnea, se tuntui rakkaudelta Olin niin pieni suuressa sylissäsi niin täynnä sinua, että pelkäsin             taivaiden räjähtävän lauluun Täytä minut uudestaan